***** Hyvii ja huonoi viboja

Toisinaan asiat ei suju kuin Strömsössä. Sensuuritähtiä sille.

Listaan tähän nyt kuiteski hyviä asioita oluessa ja elämässä, inspiraatiota ja havaintoja siitä mikä kaikki on nyt IN.

Ensinnäkin..

1.

VOIKUKAT. Ne on kauniita ja niistä on ihan kaikkeen. Ne käy muodonmuutosta nupusta höyhelikköön yhdessä ja yhtä aikaa käsikkäin. Kuulin kymmenisen vuotta (ja rapiat) sitten, että voikukista voi tehdä maailman parasta likööriä. Ohje on lähinnä piirtynyt vaikuttavuudessaan mun huterien muistojen galleriaan, mutta sen muistan varmaksi, että kymmenen-kaksikymmentä vuotta prosessiin pyydettiin varaamaan. Kyllä vaan kymmenen vuotta tuntui tuolloin parikymppisenä kokonaiselta elämältä, mutta tässä vaan samassa kämpässä jumittaen oisin varmaan iisisti voinut lillutella likööriä ihan vaan niinku ohimennen (haha, ei sentään).

Nopeammin voikukista voi tehä kuohuvaa. Netistä googlaamalla löytyy ainakin voikukkasiman ja voikukkaviinin ohjeet.

(Ja omia kuvia selaamalla löytyy kuvat kymmenen vuoden takaa. Aika tarkalleen tasan silloin – kesä oli tulossa ja olin onnellinen. Muistan sen tunteen.)

Voikukka on semmonen villiyrtti, että sitä voi vedellä huoletta ilman pelkoa minkään vitamiinin yliannostuksesta. Niin että tätä luonnon diureettia vaan tulille ja pannulle ja nuppuja voin kanssa paistelemaan. Niin on kuulemma hyvää.

Voikukan juuria voi kerätä sitte syksyllä, niistä saa hyvää kahvinkorvikejuomaa esim. Ja just bongasin netistä ohjeet sille, kuinka voikukasta saa ihanaa, vaaleanvihreää pigmenttiä irti. Voi juku. Täytynee koittaa.

Huvitti, kun voikukan pigmentistä luomuvesivärejä tehnyt nainen sai ihan kamalasti lokaa niskaan siitä hyvästä, että oli kerännyt pellolta noin litran verran voikukkia. Kommentoijat olivat sitä mieltä, että nainen aiheutti mehiläiskatoa ja osa myös valitti siitä, että “tappoi kukkia”. Negatiivisten viestien määrä oli valtava. Ei muuta ku että

“okei” .

Tää menee samaan osastoon kuin se tyyppi, joka oli tehnyt kasviksista taidokkaasti eläimiä (esim. munakoisosta hain ja kukkakaalista lampaan) ja grillaili niitä sitten. Videon kommenteissa ihmiset kauhisteli, kuinka julmaa. Veikkaan, että heidän mielestään ei ollut kuitenkaan niin julmaa syödä niitä eläimiä sitten aidosti ja oikeasti siinä vaiheessa, kun lihamöykky on tunnistamaton eikä sille ollut askarreltu hymyilevää naamaa ja silmiä.

En ollut ennen tietoinen kuinka hölmö eläin ihminen on. Voin suoraselkäisesti sanoa, että erittäin erittäin harvoin harrastan pilkunviilailuista paheksumista ja sille on syynsä. Asioista voi olla jotain mieltä X, mutta monasti käytäntöönpano ei ole kovin suoraviivaista, jolloin tuo sama asia X näyttäytyy hyvin eri valoissa tässä todellisuudessamme. Yksioikoisesti tulkitseva johdateltu ihminen tarttuu yhteen kulmaan, jolloin mikä tahansa hyvin muotoiltu perustelu saa hänet lähtemään barrikadeille, vaikka itse asian ydin saisi hänet toisella tavalla perusteltuna vastakkaisen kannan kannalle. Olen ollut yllättynyt, kuinka yleistä tuollainen käyttäytyminen on. Etenkin netissä ilmiön seuraaminen on surkuhupaisan sijasta ihan vaan rehellisesti surullista ja ahdistavaakin. Internet-ilmiöt ovat avanneet silmäni sille, etten olekaan niin tyhmä kuin nuorena (ja vähän vanhempanakin) luulin olevani, kun en tiennyt mistään mitään kun sitä vastoin kaikki tyypit ympärillä tuntuivat tietävän kaikesta kaiken. Häpesin tietämättömyyttäni. Mutta vähänpä silloin tiesin.

2. Pirtelöiset ipat eli milkshakea ja laktoosia vaan

En noin niinku lähtökohtaisesti oo kauheesti perustanut noista Lervigeistä, joita maistellut, mutta laktoosi ei petä. Jotenki muhun vaan iskee kovasti ja lujasti sellainen maadoittava jogurtti jostain takavasemmalta. En oo siis laktoosi-inhoaja oluessa vaan ihan fani, jos ei käynyt selväksi. Aiemmat double ipat tältä norjalaiselta panimolta on ollut aika litkua ja blah, mutta nyt kiva yhistelmä kukkatropiikkia ja pehmeää maitoa. Mii laiks.

Milkshake ipat ei oo ihan jokapäivää, mut aina on meitsiin iskenyt eli jatkossakin kassiin lähtee kun silmiin osuu. Tjsp. Lervig ei jatkossakaan nouse suosikiksi vaan kaikki hyvä ja kiva menee nyt kyllä pirtelöyden piikkiin.

Pst. Kuva vähän häiritsevä kaikkine johtolankoineen. Siinähän sitten on.

3. *****

Päivän teema ja otsikon skeema. V*ttu. Ei mul muuta. Opiskelupäivät ei oo olleet hedelmällisiä. En tiiä miten saisin itseni keskittymään olennaiseen, kun pahimmillaan makaan sängyssä ja keksin alkaa analysoida Justin Bieberin someolemusta kaiken sen sijasta, mitä pitäis. (Niin.. En edelleenkään tiedä yhtään biisiä tuolta Bieberiltä, mutta mun insta keksi alkaa syöttää putkeen noita videoita tai sitten vaan ajauduin asian suhteen sivuraiteille vahingossa klikaten jotain nappia). En siis oo tässä neljän päivän opiskeluvapaan aikana vedelly milkshake ipoja kaksin käsin kiinni juomissa niinku vaan tää on vikan illan hätähuuto ennen töitä ja v*ttuuntumisen kompensointia. Mul on myös toinen juoma, mut saatan säästää sen huomiseks. Tai sitte en.

4. Instaopit

Niistä videoista vielä. Haluun aatella instavideot erikseen TikTokista, kun se appina jotenkin Kiinan älyvapaan älyvallan vuoksi ahdistaa mua, mutta kai kaikessa on jokin kytkös ja tuulimyllyt on todellisia. Mutta joo, videoiden sisältö ei itsessään oo vaan huono juttu.

Sen lisäksi, että oon oppinut kuinka voikukista voi saada irti mun lempparivihreää pigmenttiä vesivärejä varten, oon oppinut paljon muuta. Haluun uskoa, että videoklippeihin kiinnijääminen voi olla parasta mitä ikinä on tapahtunut. Mut kaikkein eniten alkaa vaan kaivata maalaamista, sillä kuten joku viisas just noilla videoilla sanoi: “Se tekee maalajan, ettei vain voi olla maalaamatta“. Tunnistan tunteen ja kärsin. En voi olla maalaamatta, mutta olen, koska täytyisi opiskella eikä maalata. Sitten päivät kuluvat “ihan kohta”-tilassa ja lopulta elämä valuu ohi. Ei ole dramaattinen lopetus, sillä juuri noin on käynyt. En haluaisi antautua huonolle hetkelle vaan sallia itselleni reilusti sivupolut, kun ei vaan saa olennaiseen ohjattua paukkuja. Ehkä huomenna.

5.

Otan mä sen tokan ku huomenna vasta kolmeks töihin ja silleen.

Päätin jo kaks kuukautta sitte että kesällä en stressaa opinnoista, koska aurinko on niin tärkeä juttu. Eli nyt päätän tän typerän pitäspitäspitäspitäspitäs-karusellin ja julistan, etten enää opiskele kuin poikkeustilassa. Oon nyhjännyt jo liian kauan pimeissä nurkissa ja missannut hyviä viboja, joista ekat voikukkakuvat mua muistuttaa. Alan elää.

Cheers!

Tää? Kaks hörppyä ja blah. Meadi joka ei maistunu hunajalle eikä oikein edes luvatulle mustaherukalle kuin sellasena maustettuna vetenä. Ei iskenyt. Ei pahaa mut ei ainakaan maukastakaan. Täst lähin juon nää vahvempina viineinä.

Ps. Pitäspitäspitäs pestä ikkunatkin näköjään..